Tästä se alkaa, ei ehkä trilleri eikä jännäri, mutta hupaisaa sinulla blogini lukija voi olla.
Alkuun joudun hieman palaamaan ajassa taaksepäin... Aloitin opeopinnot toukokuussa (onneksi tänä vuonna, ettei kovin pitkälle tarvitse muistella. Nimittäin pienten lasten vanhemmilla ei taatusti ole hyvä muisti, niin ja nyt jo unohdin ettei meidän perheessä ole enään yhtään alle 6-vuotiasta, jos ei koiraa huomioida.).
Lähipäivien aikana saimme tehtäväksi kirjoittaa blogia opinnoista ja oppimisesta. Ajattelin näin alkuun muistella ajatuksia Tornion lähipäivistä. Aamulla kyllä jännitti lähteä ja mietin mihin taas olen ryhtymässä ja onko tämä nyt oikea ratkaisu. Onneksi kuljimme Pipsan kanssa samalla kyydillä, moottoritie oli kuuma, kun ruodimme oppimaamme ja tietenkin tunnelmaa...
Luokassa minua odotti erilaisia ihmisiä eri aloilta, jes! YAMK-opinnoissakin insinööriopiskelijat olivat kovasti piristäneet meitä hoitotyön jossittelijoita.
Tutustumisharjoitukset olivat mieleenpainuvia, vaikka päälimäisenä tunteena silloin vielä oli jännitys. Ja voi vitsit miten kivalta ne kehuit tuntuikaan...
Viimeisenä lähipäivänä kävimme läpi osaamisperusteista oppimista ja laadimme hopseja, minä päätin osallistua jokaiseen opintokokonaisuuteen, olinhan opetuksen todellinen noviisi... ja ohjausta annetaan sille, joka sitä tarvitsee, vai mitä Kati?
ja mieleen jäi myös: "Elä niinkuin opetat"
Kyllä minusta vielä maikka tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti