Simulaatiopedagogiikka

Simulaatio-ohjaajan peruskurssi 31.10-2.11.2016
Simulaattoreiden käyttökoulutus 23.2.2017


Koulutuksen tavoitteet:

Osallistuja ymmärtää simulaatiomenetelmän hyödyntämisen merkityksen oppimiselle ja saa perustaidot menetelmän hyödyntämiseen koulutuksessa. Koulutukseen osallistuja osaa hyödyntää menetelmää simulaatiotilanteiden suunnittelussa, ohjauksessa ja simulaatioharjoitukseen liittyvässä oppimiskeskustelussa

Sisältö:

• simulaatio hyvinvointialan koulutuksessa
• simulaatio potilasturvallisuuden koulutuksessa
• simulaatioskenaarion suunnittelu ja työpajat
• harjoitussimulaatiot

Koulutus oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Kaikki osallistujat olivat hyvinvointialalta, mutta eri toimipisteistä, sekin osaltaan teki harjoituksista ja skenaarioiden suunnittelusta mielenkiintoista.

Mitä on simulaatiopedagogiikka?

Lähtökohtana pidetään kokemuksellisen oppimisen teoriaa (Kolb 1984) Tässä tarkempaa tietoa Kolbin teoriasta. Teorian keskeisimpiä periaatteita ovat aktiivinen, aikaisempaan tietoon ja kokemukseen pohjautuva oppiminen, itsenäinen toiminta ja päätöksenteko, palaute, opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus sekä yhdessä oppiminen.

Simulaatioharjoituksissa voidaan opiskella käytännön työtaitoja ja työhön liittyvää päätöksentekoa turvallisesti ja tehokkaammin kuin perinteisillä malleilla. Simulaatioharjoituksissa opitaan ongelmanratkaisua ja kädentaitoja, jolloin työelämään voidaan siirtyä entistä valmiinpina ja simulaatiokoulutus on riskittömänpää verrattuna aidoissa olosuhteissa tapahtuvaan koulutukseen. Simulaattoreilla voidaan harjoitella turvallisin mielin ilman taloudellista tai turvallisuuteen liittyvää riskiä.

Simulaatiot tarjoavat myös kokemuksia noviiseille tilanteista, jotka ovat harvinaisia tai joihin ei voi osallistua tilanteen vakavuuden vuoksi, esim. akuutit tilanteet. Simulaatioiden avulla opiskelijat saavat kokemuksia myös sellaisista tilanteista, joita ei välttämättä tule vastaan käytännön harjoittelussa. Pitää myös muistaa, että simulaatio ei koskaan korvaa oikeaa käytännön harjoittelua todelllisissa hoitoympäristöissä, mutta jotkut simulaatioharjoittelussa saavutetut taidot ovat suoraan siirrettävissä käytännön työtaidoiksi.

Simulaatiopedagogiikka kattaan monenlaiset oppijat. Visuaaliset oppijat havainnoivat simulaatiotilanteissa, tarkkailevat toisia toimijoita. Auditiiviset oppijat: osallistujien sanallinen kommunointi ennen, simulaation aikana ja jälkeen. Taktilliset oppijat oppivat toimimalla simulaatiotilanteessa.

Simulaatio-oppimistilanteen vaiheet:

• toimintaympäristöön tutustuminen
• tekniikan ja välineiden esittely ja käyttökoulutus
• teoria
• tehtävän anto
• tehtävän suorittaminen
• palaute
• lopetus

Ennen simulaatioita osallistujille pidetäään orientaatio, jossa kerrataan simulaatiotilanteeseen liittyvää teoriaa, annetaan oppimistavoitteet ja tarpeeksi tietoa simulaatiotilanteessa toimimiseen sekä seurantatehtävät niille, jotka eivät konkreettisesti osallistu simulaation suorittamiseen. Toiminta, jota simulaatiossa harjoitellaan on opetettu teoriassa ennen tilannetta, esim. itsenäisenä opiskeluna, kirjallisuuteen tutustumisena tai opetus-dvd:n katsomisena. Opettaja suunnittelee simulaatiotilanteen eli skenaarion etukäteen ja määrittelee selkeät oppimistavoitteet. Skenaarion tilannekuvaus kerrotaan lyhyesti opiskelijoille ja simulaatioharjoitus kestää yleensä 15-20 minuuttia. Simulaatiossa toimii kerrallaan vaihteleva määrä ihmisiä. Simulaatiossa voidaan käyttää myös nukkeja tai simulaationäyttelijöitä, joita Lapin AMK:ssa on koulutettu muutamia. Viime viikolla juttelin yhden simulaationäyttelijän kanssa, hän kertoi heittäytymisestä tilanteeseen niin, että itsekin oli hätkähtänyt kyyneleitä.

Simulaation ohjaus tapahtuu ohjaamosta, josta on suora näkökontakti tilanteeseen sekä kameroiden välittämä kuva. Ohjaamossa on pääsääntöisesti kaksi ohjaajaa. Toisen opettajan rooli on tarkkailla ryhmän itsenäistä toimintaa ja antaa tarvittaessa ohjeita ja toinen ohjaaja voi olla potilaan roolissa tietokoneohjelman välityksellä simulaattorin fyysisiä ominaisuuksia ohjaavana. Koko harjoitus tallennetaan. Harjoituksissa korostuu luottamuksellinen suhde opettajien ja opiskelijoiden välillä. Harjoitusten aikana opiskelijoilla on lupa tehdä virheitä ja epäonnistua. Erilaisia tilenateita voidaan toistaa, kunnes ne osataan sujuvasti, simulaatio voidaan keskyttää ja neuvonpidon jälkeen jatkaa tilannetta tai aloittaa alusta, esim. henkeä uhkaavissa tapauksissa, mutta pitää muistaa, että simulaatiossa potilas ei koskaan kuole.

Simulaation jälkeen käydään oppimiskeskustelu, joka kestää yleensä 15-60 min. Oppimiskeskutelun vaiheet:
1. Deskriptiivinen osa, jossa opiskelijat saavat mahdollisuuden kertoa mitä skenaarion aikana tapahtui. Mikä olisi voinut mennä paremmin?
2. Analyyttinen vaihe, jossa opiskelijat reflektoivat omaa suoritustaan, positiiviset asiat ensin. Palaute tarkkailijoilta ja viimeiseksi palaute ohjaajalta, myös virheistä.
3. Soveltaminen, mitä opiskeliijat oppivat? Mitä skenaarion asioista he voisivat viedä työharjoitteluun.

Simulaation jälkeen opettajien olisi hyvä arvioida tilanne keskenään ja arvioinnin perusteella kehittää simulaatioita.

Simulaatioissa opettaja on asiantuntija harjoiteltavasta aiheesta (substanssiosaaminen) sekä pedagoginen osaaminen ja on tärkeä arvioida sekä omaa että opiskelijoiden suoritusta.

Opetusmenetelmänä simulaatio-oppiminen on kokonaisuus, jonka avulla pyritään edesauttamaan opiselijan sisäisen mallin syntymistä työtehtävävissä tarvittavsta turvallisesta ja tarkoituksenmukaisesta toimintamallista, jossa korostuu itsearviointi ha myönteinen palaute. Simulaatio-opetus on opiskelijalähtöistä, opettaja tukee ja rohkaisee opiskelijoita läpi simulaation ja johtaa oppimiskeskustelua.

Miten simulaatioharjoitus suunnitellaan?

Alkuun pitää miettiä tavoitteet oppimiselle ja simulaatio-opetuksen integoituminen opetussuunnitelmaan. Jokaista onnistunutta simulaatiokokemusta pohjustavat edelliset simulaatiot eli simulaatioissakin rakennetaan aiemmin opitun päälle. Päätavoitteena on ammatissa edellytettävien tietojen ja taitojen oppiminen.

Skenaarion olisi hyvä olla mahdollisimman realistinen ja oppimistilanteessa on tärkeää olla riittävän monta opettajaa ohjaamassa tilannetta ja riittävästi aika palautekeskusteluun. Jokaiseen skenaarioon on tärkeä asettaa osaamistavoitteet. Osaamistavoitteet kuvaavat tavoiteltavaa tulosta tietoina, taitoina, asenteina sekä käyttäytymisenä. Tavoitteet on hyvä asettaa niin, että ne ovat saavutettavissa ja koostuvat opintojakson ydinanesosaamisesta.

Miten simulaatioharjoitus toteutetaan?

Simulaation käsikirjoitus tehtynä ja kaikki ohjaajat tietävät tehtävien annon, tavoitteet ja palautteenkäsittelytavan. Opiskelijoille on hyvä kertoa etukäteen aiheesta, jotta pystyvät valmistautumaan.

Asetetaan realistiset tavoitteet, kaksi teknistä tavoitetta (potilaan kohtaaminen, hoitotoimenpiteet, lääkkeet, hoitoteknologia) ja kaksi ei-teknistä tavoitetta (päätöksen teko, vuorovaikutus ja yhteistyö, suunnittelu ja ennakointi, tilannetietoisuuden ylläpito). Skenaario on hyvä pitää yksinkertaisena, realistisena ja aikaresurssiin sopivana. Skenaarioon ei tehdä ansoja eli "keep it simple". Mietitään lasvasteet ja rekvisiitta valmiiksi ja tarkistetaan laitteiden ja välineiden kunto sekä aikataulutus.

Simulaatio keskeytetään, jos se uhkaa epäonnistua tai lähtee väärään suuntaan. Simulaatio lopetetaan, kun tavoitteet on saavutettu. Simulaatioympäristöstä on tärkeä luoda rauhallinen ja luottamuksellisuus korostuu toiminnassa. Haasteita simulaatiotilanteessa voivat aiheuttaa esim. osallistujien vaatetus on paljastavaa, puhelu mene oikeasti hätäkeskukseen tai sairaalaan, opiskelijan asenneongelma, opiskelijan jännitys, tekniikan pettäminen tai ryhmädynamiikan ongelmat.

Kun simulaatio on suoritettu on vuorossa oppimiskeskustelu, joka on oppimisen tärkeinvaihe, palautteen avulla opiskelija tunnistaa tiedollisia ja taidollisia puutteita. Feedbackissä on tärkeää, että se toteutetaan aina samalla tavalla, niin opiskelijat oppivat luottamaan palautekeskusteluun. Palautekeskustelussa avoimet kysymykset ovat oleellisia.

Tässä malli käytössä olevasta palautekeskustelu rungosta:


TEHTÄVÄN PURKU/OPPIMISKESKUSTELU (Pyri aloittamaan ja lopettamaan keskustelu aina positiivisiin asioihin. Anna ryhmäläisten keskustella, ohjaaja ohjaa keskustelua oikeille uomille - tavoitteet)

Mitä asioita tämän case-tehtävän purussa otetaan esille? Tarvittaessa voit tehdä check-listan asioista.

1. Aloita keskustelu esim. kysymyksellä: Mitä tässä tilanteessa tapahtui, tai mistä tässä skenaariossa oli kyse?
2. Seuraavaksi kysy jokaiselta jokin hyvin onnistunut asia omassa toiminnassa
3. Tässä vaiheessa keskustelu yleensä vapautuu, ja voit ohjata keskustelua tarkentavin kysymyksin, esim. miten johtajuus näkyi ja miten ryhmätyö onnistui
4. Jos olet käyttänyt opponentteja, anna heille tässä vaiheessa puheenvuoro
5. Sitten voit kysyä esim. mitä tekisivät toisin, jos nyt skenaario vedettäisiin uusiksi tai mitä muita vaihtoehtoja olisi tehdä kyseinen asia
6. Lopuksi kannattaa kysyä, mitä viemisiä simulaatiotilanne antoi työelämään
7. Lyhyt vapaasanainen vuoro

Tässä hyviä videoita simuulaatio-opetuksesta:


Simulaatiosta
Simulaatiosta

Simulaatioissa opetellaan nimenomaan potilasturvallisuutta ja inhimillisten virheiden kitkemistä pois. Inhimillinen virhe ei synny ilman syytä! Syitä on moninaisia: puutteellinen kommunikointi, henkilökemiat, epäselvät ja puutteelliset työohjeet, keskeytykset, laitehäiriöt, epäselvä käyttöliittymä, vialliset työvälineet, kiire, stressi, väsymys, häiriötekijät, ennakoimaton tilanne ja  epäselvät tiedot.

Tässäpä todella hyvä esimerkki inhimillisista ja vähemmän inhimillisestä tekijöistä sairaalamaailmassa, esimerkki siitä, että kaikki joukkueen pelaajat ovat tärkeitä: Just a Routine Operation

Sairaanhoitaja opiskelijoilla liittyy jokaiseen työharjoittelujaksoon yhden opintopisteen training camp (tc), jossa harjoitellaan kädentaitoja, vuorovakutustaitoja ja jokaiseen opintojaksoon liittyviä taitoja. simulaatiot ovat yksi keino harjoitella, esim. viime viikolla olin opettaja vastaanottohoitotyön tc:llä, siellä simuloimme muistisairaan vanhuksen kohtaamista ja flunssa-asiakkaan hoitomista sekä käytimme chat simulaatiota, jossa opiskelijat itse keksivät potilaansa ja chatin avulla hakevat itselleen apua ja hoitoa. Todella opettavaisia ja hyviä kokemuksia viime viikolta.

Mielenkiintoista oppimista ja opettamista!

Mukavaa alkavaa työviikkoa toivottaa Helena

Lähteet:

Orajärvi, S. 2016. Simulaatio-ohjaajan peruskurssi, luentomuistiot.

Salakari, H. 2010. Simulaattorikouluttajan käsikirja. Hakapaino Oy. Helsinki


Lapin amkin simulaatio-osaamisesta löytyy edessä olevasta linkistä.