Heippa vaan arvoisat blogini seuraajat!
Viime postauksesta onkin aikaa...
Mutta nyt tiedossa on painavaa sanaa :) Paljon on pedagogisella saralla ehtinyt tapahtua. Uuteen työpaikkaani olen kotiutunut todella hyvin, työkaverit ovat kivoja ja auttavaisia sekä mikä parasta kahvihuoneessa on rento meininki ja ilmainen kahvi.
Ensimmäisen kurssin luennot sain päätökseen 1.9 ja toteutukseen olen tyytyväinen. Opeopinnoista saamani innostuksen myötä, perustin ryhmälle suljetun facebook ryhmän, sinne olen jakanut ajankohtaisia artikkeleita ja sitä käytän myös yhteydenpitovälineenä opiskelijoiden kanssa käytännön jakson aikana. Ja mikä parasta, opiskelijat ovat jakaneet sinne myös artikkeleita. I am so happy! Olen jo innovoinut kurssia eteenpäin, jos vielä joskus saisin opettaan saman kurssin, niin perustaisin pariksi päiväksi oppilaitokseen äitiysneuvolan, oikeilla asiakkailla. No, se tästä aiheesta.
Osaamistavoitteet:
15. Ohjaat opiskelijan ammatillista kasvua ottaen huomioon oppimisprosessin vaiheen
16. Toimit tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa sekä opiskelijoiden että ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun muiden toimijoiden kanssa
16.1 Kohtaat opiskelijat ryhmänä ja yksilönä tilanteen mukaan
Tiistaina meillä oli AC-istunto (enskerralla muuten keitän termariin kahvia, ei nimittäin nuo lakisääteiset kahvitauot oikein toteudu ;).
Saimme aiemmin edellisellä viikolla aiheen, johon perehtyä. Webinaarin aihe oli ammatillinen kohtaaminen ja opiskelijan ohjaaminen. Meidän opiskelojoiden kokoamat opetussessiot olivat mielenkiintoisia ja kokonaisuudessaan ilta oli onnistunut. Jokainen oli valmistautunut iltaan, osallistui keskusteluun ja webnaarin loppua kohti keskustelu ja pohtiminen lisääntyi. Minä olin valmistautunut pitämään opetusstuokion tietenkin yksin ja kuinka ollakaan Anitta meijän tupettajien ryhmästä oli myös samassa ryhmässä. Sulassa sovussa ja yhteistyössä esitimme aiheemme ja hyvin meni! Taisimme yllättyä itsekin.
 |
| Tupettajien esitys webnaarissa 1.9.2016 |
Tässäpä minun koosteeni illan oppimäärästä:
Ammatillisen kasvun ohjaaminen on koko opiskeluajan prosessi. Meidän tulevien ohjaajien/opettajien on oltava ajan hermolla ja toimia työelämän kanssa yhteisymmärryksessä. Kehittää opintoja yhä enemmän tavalla, joka tukee tulevaisuutta ja jokainen oppilas saisi omat lahjansa ja potentiaalinsa käyttöön. Jokainen oppilas olisi tulevaisuuden huippuosaaja.
Oppijoita on erilaisia ja opettajan tehtävä on tunnistaa erityistukea tarvitsevat, mutta myös erityislahjakkaat. Mielestäni opettaja on onnistunut tehtävässään, jos hän kulkee opiskelijan rinnalla ja ns. saattaa hänet työelämän osaajaksi. Myös Wihersaari (2010) väitöskirjassaan toteaa, että kohtaamisen tavoitteena on kasvamaan saattaminen (Wihersaari, 2010, 280) Apunaan opettaja voisi käyttää ohjauskeskusteluita, HOPS:aa ja vahvaa kytkeytymistä työelämään. Itse koen ITSEARVIOINNIN tärkeäksi osaksi ammatillista kasvua ja oppimista. Opintojakson jälkeen, miksei välilläkin, opiskelija pohtii omaa oppimistaan ja tavoitteisiin pääsyä. Miten meni? Mikä meni hyvin? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Mikä tuki oppimista/mikä ei tukenut?
Oppilaan ammatillinen kasvu on matka -ei määränpää.
Työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaaminen on aina tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua oppimista. Työssäoppiminen luo omat haasteensa oppimiseen, mutta myös mahdollisuudet. Terveydenhuollossa tämä on tuttua, teorian ja käytännön integraatio, oppilaitoksessa opiskelija saa tietopohjansa ja käytännön harjoittujaksoilla asia todellistuu, selkiytyy ja ymmärtäminen syvenee.
Työssäoppiminen tuo haastensa myös opettajuuteen, yhteistyön merkitys työelämänedustajien kanssa korostuu. Mielestäni olisi tärkeää, että opettaja itsekin välillä olisi käytännön työssä, oma ammattitaidon ylläpitämiseksi ja päivättämiseksi. Opiskelijat arvostavat tuoretta tietoa ja osaamista koulutuksessa.
Opiskelijan henkilökohtaisen opintopolun ohjaaminen on tätä päivää, osaamisperusteisen oppimisen yleistyminen ammatillisessa koulutuksessa lisää "hopsilaisten" määrää. Hopsissa opiskelija on keskiössä ja opiskelijan oma aktiivisuus vie opintoja eteenpäin. Ohjaajan roolissa korostuu opiskelijan tunteminen, opiskelijan aikaisemmat opinnot ja osaaminen ja tulevaisuuden suunta, mikä on opintojen tavoite ja sitten vielä tarvitaan ohjaajan apu/rinnalla kulkeminen kohti tavoitetta. Oppilaitosten ammattitaitoinen opinto-ohjaaja on mielestäni tärkeä linkki opiskelijan opintopolun varrella. Lapin AMK:n HOPS asiat löydät linkistä.
Tupettajien aihe oli opiskelijaryhmän ohjaaminen. Katsoppa meidän tuotosta täältä: https://padlet.com/puukko_saila/hchc6zhdqemn
Mielestäni saimme aikaan hyvän kokonaisuuden. Ryhmäytyminen ja toimiva ryhmädynamiikka edistää oppimista ja ehkäisee syrjäytymistä. Ryhmäyttäminen on prosessi, jossa ryhmäläiset oppivat tuntemaantoisensa, ovat vuorovaikutusessa, luottavat toisiinsa ja viihtyvät.
Ryhmän vaiheet:
- alkuvaihe (ryhmäytyminen)
- kuohuntavaihe (konfikteja, kireyttä ilmapiirissä)
- vakiintumisen vaihe (kannetaan vastuuta)
- kypsäntoiminnan vaihe (työskentely tehokasta)
- lopetusvaihe (keskeneräiset asiat saatetaan loppuun)
Ryhmän ohjaajan rooli (tutorin rooli)
- alkuvaihe: ryhmän virittäminen, ryhmän tavoite/perustehtävä, käytännön pelisäännöt
- kuohuntavaihe: rajojen selkiyttäminen, ristiriitojen esiinnosto
- yhteisövaihe: yksilön tukeminen ryhmässä, vuorovaikutustaidot
- kypsäntoiminnan vaihe: tutor antaa tilaa ryhmälle
- lopetus: päätösrituaalit
Töissä mietin kovasti erästä opiskelijaryhmää. Mikähän ryhmäytymisen vaihe on jäänyt käymättä? Ryhmä kertoi, että heidän ryhmänsä on paras, mutta selkeästi ryhmässä edelleen dominoi kaksi äänekästä opiskelijaa. Onkohan se kaikille ok? Ehkä keskustelua ryhmänä toimisesta ei oltu käyty tai ryhmän yhteisö vaiheessa yksilöitä ei oltukaan tuettu tai ryhmällä ei ollut sääntöjä. Liki jokaisella opettajalla on tutoroitavia ryhmiä ja siihen annettu aika rajallista. Tutorin työ opintojen etenemisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, olisiko syytä lisätä siihen resursseja ja keskittää tutorointia?
Dialogiosaaminen kiehtoo minua. Dialogiosaaminen on yhdessä ajattelemisen taitoa. Dialogin avulla syvennetään tehokkaaseen oppimiseen kuuluvaa reflektiota. Puhutaan ja kuunnellaan yhtä paljon. Dialogiosaaminen on osa sosiaalista kyvykkyyttä, yhdessä "kudotaan" synteesiä ja täydennetään puuttuvat palat. Vuosia työelämässä terveydenhuollossa on tullut selväksi dialogin puuttuminen, varsinkin jos yritetään tehdä seudullista yhteistyötä, jokaisen oma tontti on tärkein! Sotesopassa kuntapäättäjiä voisi hieman valistaa dialogisuuden tärkeydestä, se auttaisi ehkä kohti parasta päämäärää.
Jälkikirjoitus: Jokainen opiskelija on yksilö ja sitä pitää kunnioittaa. Opintokokonaisuutta suunniteltaessa on tärkeä ottaa huomioon opiskelijpiden ammatillinen kasvu ja opintojakson ajankohta. Tällä hetkellä olen opettanut kuudennen lukukauden opiskelijoita, heillä on jo runsaasti tietoa ja taitoa, joten vaatiakin saa. Jokaiseen opintojaksoon kuuluu tutkimuksellinen/tieteellinen osio. Minun opettamassani kurssissa opiskelijat etsivät mielenkiintoisen tieteellisen artikkelin tai tutkimuksen, josta työstävät kirjallisen työn. Laadukkaasti tehdyllä tehtävällä voi nostaa arvosanaa yhdellä numerolla. Tehtävien joukosta löytyy aina helmiä, synteesiä ja laadukkaita tutkimuksia ja omaa reflektiota aiheesta, nautinnollista lukemista!
Jokainen opiskelija on oikeutettu ohjaukseen. Usein opiskelijat jäävät tunnin jälkeen kyselemään neuvoa ja opastusta. Yksilöohjaus korostuu myös opinnäytetyöprosessissa. Koen tehtäväkseni jälleen saattajan roolin, yhteistyössä ja toisten kunnioittamisessa on voimaa!
Jälkikirjoituksen jälkikirjoitus: työyhteisössämme on mahtava määrä huippuosaajia. Parasta oppimista opettajaksi on tiimiopettajuus. Terveisiä huippu työkavereille Meripuiston Kampukselle!
Lähteet:
Virtanen, A. 2014. Koulutusalat työssäoppimisen erilaisina oppimisympäristöinä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 16 (1), 10 - 27. http://www.okka-saatio.com/aikakauskirja/pdf/Aikak_2014_1_A_Virtanen.pdf
Wihersaari, J. 2010. Kohtaaminen – opettajuuden ydin? Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press. Viitattu 23.5.2016. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8310-
Martela, F. & Järvilehto, L. 2012. Ammattiosaajan hyvä elämä. Ajatuksia ja työkaluja ammattiin opiskelevien elämänlaadun edistämiseksi. Helsinki: EHYT. Julkaistu myös verkkojulkaisuna (viitattu 20.6.2016):
Ohvo, S. & Immonen, T. 2015. Yksilöllisyyttä ja joustavuutta opintopolkuihin. Julkaisussa J. Laukia, A. Isaccson, K. Mäki & M. Teräs (toim.) Katu-uskottava ammatillinen koulutus - uusia ratkaisuja oppimiseen. Haaga-Helian julkaisuja. Sivut 102-109. https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/hh_katu-uskottava_verkko2.pdf
Näkökulmia henkilökohtaistamiseen 2014. Helsinki. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/165193_161129_nakokulmia_henkilokohtaistamiseen.pdf
Aarnio, H. 2013. Dialogisia menetelmiä huippuosaamisen kehittämiseen. Teoksessa T. Eerola (toim.) Kohti ammatillista huippuosaamista. HAMK:n julkaisuja. Sivut 75-79. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/56363/HAMK_Kohti_huippuosaamista_FIN_2013_ekirja.pdf?sequence=3
Guttorm, T. & Laajala, T. 2013. Study group -opas opettajille. OAMK; ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja
Guttorm, T. & Laajala, T. 2013. Study group -opas opiskelijoille. OAMK; ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja
Ryhmäilmiö - ryhmän ohjaajan käsikirja. 2015. Ehkäisevä päihdetyö EHYT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti